Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

            Kesä 2017 ! 

Sinä, minun rakas mieheni, kysyisin sinulta niin mielelläni miten on kesä mennyt, vai kysyisinkö? Eihän se mennyt kuten olimme ajatelleet. Muutama päivä syntymäpäiväsi vieton jälkeen, jota vietimme ihan vain vaatimattomissa merkeissä ja puitteissa, sinä menit sydän leikkaukseen. Leikkaus kesti viistuntia.

Tytöt kävivät luonasi ja veljesikin. Veljesi pappismies kuten voi odottaa, tuli ehtoollis tarvikkeiden kanssa. Minua se hieman järkytti, enkä oikein osannut siihen suhtautua. Tyttöt taas olivat sitä mieltä ettei minun ollut hyvä nyt vielä tulla sinua katsomaan. Ehkä se oli todella parempi, koska he pelkäsivät minun järkyttyvän sairaaloisesta olemuksestasi. Kesäisenä sunnuntai aamuna kuitenkin päätin tulla sinua katsomaan ja olihan ikäväkin melkoinen. vietin sen sunnuntai aamun ja osan iltapäivästäkin luonasi. Oli pakko tulla kotiin hoivaamaan lemmikkiämme koiraamme.  Kolme kuukautta sinä olit siellä, ensin Meilahden sairaalassa ja sen jälkeen sinut siirrettiin Porvoon sairaalaan ja sinne minä sitten tulin sinua katsomaan. Kesä kului, kesään mahtui monia ambulanssi matkaa, koti lomia ja paluuta Loviisan sairaalaosastolle. 

Olit paranemisen uskossa lopettanut tupakan polton, ja siihen mekin uskoimme ja ennenkaikkea toivoimme. Se oli sinulle vaikeaa aikaa. Niin oli meillekin, jossain vaiheessa kuvittelimme sinun piristyneen. Syksyllä jo lumen tultua maahan, kävit jopa ulkona kävelyllä rollaattorilla. Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu, uskoimme.

Joulu lähestyi. 46 vuotis hääpäivä tuli ja meni. Seuraavana päivänä aamu punnituksessa totesin painosi nousseen liikaa ja olosi vaikeaksi, Soitin pyynnöstäsi ambulanssin ja kotisairaalan hoitajan paikalle joka määräsi sinut vietäväksi Loviisan sairaala osastolle. Seuraavana päivänä se oli 23 joulukuuta lähdit viimeisen kerran kotoa. Aamulla tuli ilmoitus sinun nukkuneen pois. Edellispäivänä olin aikeissa tulla sinua katsomaan mutta siellä oltiin sitä mieltä että kovasta lääkityksestä johtuen, en menisi. Aamulla, se oli lauantai aamu, taivas hehkui oranssin väreissä. Tulin luoksesi hyvästelemään sinut, minun oman mieheni, jonka kanssa saimme elää pitkän hyvän elämän. 

Suru ja kaipaus jäi meille tytöillemme ja minulle. Asut aina sydämmissämme ja olet aina elämässämme läsnä, Rakkaudella ja kiittäen Jukka kulta, minulta ja meiltä, et unohdu koskaan!   

Pääsiäinen 2018

 

Kuten joulu, tämäkin pyhä kuluu surullisissa merkeissä. On ikävä ! Kaikki päivät tuntuvat samanlaisilta, mutta kyllä nämä pyhät kuitenkin eroavat jotenkin arjesta. Pieniä valmisteluja pyhään sitten puuttuukin jotain tärkeää ja totuttua. Siinä hän on vain kuvassa  mutta kuitenkin syvällä sisällä, sydämessä ! oma rakas mieheni. Nyt yritän sinnitellä. Mieliala vaihtelee. On päiviä kun kaikki menee touhutessa, mutta sitten hetkittäin ikävä iskee. Vielä ei ole muita rutiineja kuin koiran ulkoiluttaminen, kaikki muu onkin vielä hakusessa. 

On monia harrastuksia joiden kohdalla pitäisi päästä alkuun, saada jonkinlainen rutiini aikaan. Vahamaalaus, öljyvärityöt, kudonta. Koti vähäisin muutoksin kuntoon ainakin säilytys tilojen kohdalla, varsinkin kun vaatehuoneiden hyllyt täyttyvät patja kääröistä joita on pidettävä lastenlasten yövierailujen varalta.  

Tänään paistaa aurinko. huomenna on luvassa lumi sadetta ja oikein runsaasti. Yöllä valvoessani mietin näitä sää tietoja miten kummallista se onkaan. Usein huonot säät sattuvat päiville joihin sisältyy monille ihmisille tärkeät vuoden vierailut, kuten pyhäinmiesten päivä ja juuri pääsiäinen, useimmiten se huono ajokeli pääsiäisenä sattuu pitkäperjantaille. Muistan kukkakauppiaana olessani juuri pyhäinmiesten päivänä, sain tiedon liikkeemme taloyhtiön isännöitsijän appivanhempien kuolemasta Lahden jäisellä tiellä. Se palaa mieleeni joka vuosi. 

Onkohan tyttäreni lapsineen tulossa tänään vai huomenna, toivottavasti ei huomenna ! Ovat varoitellet ja kehottaneet autolla matkaavia aikaistamaan kotiin ajonsa tälle päivälle. 

Hyvää pääsiäisen aikaa !

Mummeli 

 

 

Hyvää kesäistä huomenta !

Tänään on minun kohdallani pitkästä aikaa hieman viime aikoja parempi päivä, ilmeisesti johtuen eilisen päivän aikaansaanoksesta. löysinja sai ti8lattua kiven Jukan haudalle ja lisäksi tytötkin hyväksyivät sen. nyt sitten odottelen keravan hautausmaan puutarhurin hyväksyntää valinnallemme.kun firma, Hautakivi info sen hyväksymisen saa se asentaa kiven ja ilmoittaa sitten meille asennettuaan sen: toivon että saamme kiven haudalle ennen Jukan syntymäpäivää niin voimme mennä kukkinemme Jukkaa tervehtimään ja muistelemaan  sinne niin lopulliseen maalliseen osoitteeseen.

Kolme viimeistä viikkoa ovat olleet minulle kummallisen vaikeita, ennen sitä oli helpompaa mutta sitten tuli paha ja päivittäin itkettävä vaihe aivan kuin vasta nyt olisin ihan oikeasti ymmärtänyt; Jukka ei tule enään kotiin: Nytkin kun tätä kirjoitan on vaikeuksia kirjoittamisen kanssa.Muutenkin on kummallinen seisahtunut vaihe. En oikein osaa tehdä mitään ja sitten kun teen teen siitä itselleni suuren numeron, onnitellen itseäni.

Tuo kuva tuossa on kuva Jukan huoneesta kun sitten vihdoin raaskin sinne mennä ja jopa alkaa oleskella siellä. Nyt olen siitä tehnyt itselleni makuuhuoneen. ne ensimmäiset yöt menivät valvoessa ja mietinkin muutanko takaisin sinne entiseen huoneeseeni? en sentään muutanut ja nyt Ingokoiran kansssa olemme jo jotenkin sinne kotiutuneet.

Piha töitä olen jo onnistunut tekemään laajentaen siivoamista siellä jopa metsään asti jotain pientä vielä puuttuu. Olisikohan aika myös alkaa harrastaa myös niitä entisiä, vahamaalausta ja ajattelin myös uudistaa joitakin vanhoja tekeleitäni. lenkillä ihan yksin haluaisin käydä mutta se on jaksamisestani, käynhän lenkillä neljäkertaa päivässä koiruudenkin kanssa tosin ne eivät käy kuntoilusta ne ovat "katkokävelyä" Ingon tarpeet huomioiden.Ruoan laitto ei ole päivittäisiin harrastuksiini mahtuva toimenpide ajatuksella miksi minä itselleni keittelisin ja se siitä. 

Tuossa kuvassa on Jukan lempi villatakki ja sitä ei sitten siirretä mihinkään niin olemme tytöt ja minä päättäneet. Siinä se lisää Jukan läsnäoloa kuten kuvakin joka muistotilaisuuden jälkeen seinälle laitettiin, ja kynttilä sekä hääkuvamme. Aamuinen tervehdys hänelle kuuluu asiaan ja kun tytöt tulevat käymään koskettaminen isän poskeen ei jää koskaan tekemättä ja kyllä siinä isälle sanallisestikin viestitään.

Nyt toivon ja odotan tietoa hautakivestä !

Kesäistä ja mukavaa päivän jatkoa,

Raijaorvokki

 

Hikistä kesää.

Sitä me tässä nyt vietämme. Läkähdymme ja tunnemme ainakin minä itseni melkein sairaaksi. Jaksaminen on kyseenalaista ja on kuitenkin pakko myös mennä ulos Ingo koiraa viemään. Koiruuskin läähättää ja mulemmat joka lenkin lopuksi raahaudumme kotiin. Kesä on aikaa jota kovasti odotan mutta samalla myös pelkään, se laittaa kestokykyni aika kovalle koetukselle. Sitä ei auta varsinkaan tämä tällä hetkellä vallalla oleva huono syömiseni melkein syömättömyyteni. Se alkoi jo viime kesänä Jukan sairastellessa ja runsaiden sairaalassa olo päivien aikaan. Leikkauksen jälkeiset kolme kuukautta kun Jukka oli sairaalassa, laitoin itselleni ruokaa kolme kertaa, kun menin kauppaan koin pahoinvointia jo ajatuksesta, että pitää jotain syödä? Siitä asti syömättömyys on jatkunut. Memmu on suunnitellut meidän menevän Ruukkiin johonkin syömään, ihmettelen tämän nykyisen tilani takia, mitenkä vatsani suhtautuu normaaliin ravintolan ruoka annokseen, sehän on ihan liikaa minulle.

Kesä on mennyt kukkien tarkkailuun ja kasteluun, mikä sekin tuntuu tosi rasittavalta tällä kuumuudella tehtävähän se on. Voi vain toivoa, että ensi kesä olisi edes vähän viileämpi. 

Hyvää kesää kuitenkin toivotan !

Raijaorvokki mummeli 

 

 

©2019 layout160 - suntuubi.com